Kiuru 2v

Parhain RuuRuu tänään 2 vuotta! Hän pääsi Heli-tädin luo kylään, kunhan oltiin selvitty jalkaepisodista.. Hän nimittäin aamulla juos täysii ja kolautti jalkansa tiilikasaan. Niin kovaa huutoa en ole kuullut koskaan yhdestäkään koirasta ja se huusi pitkään. Kiuru ei ole mikään superdraamailija niin kuin Narri on. Olin ihan varma, että synttärilahjaksi lähdetään päivystykseen, jalka poikki, sijoiltaan tai jotain vastaavaa. Onneksi se sitten alkoi pikku hiljaa sitä käyttää ja nyt on jo normaali. Mitään reaktiota en saa irti, käyttää normisti jalkaa ja tahtoisi juosta. Synttärilahjaksi Ruu sai parhaimman lelun ja herkkuja. Isot koemaistoi herkut kun Ruu tappoi leluaan. Vaikka aika vasta sanoinkin, ettei Ruu tunnu lainkaan omalta vielä ja en ymmärrä miten se toimii ja mistä vivuista täytyy kääntää. Nyt ihan lyhyessä ajassa tuntuu, että palat on alkaneet loksahtaa kohdilleen. Ihan kakara se vielä on, en voisi esimerkiksi kuvitella että sen kanssa kisaisin vielä toviin, mutta nyt ollaan edetty tosi monessa asiassa. Niin arjessa kuin harrastuksissa. Se alkaa olla tosi kiva ja joka treenin jälkeen musta tuntuu, että voisin vetää vaikka toiset treenit heti perään, niin mahtavaa se on. Voi hieno pieni Ruu, sait tohelon omistajan, mutta pikku hiljaa säkin varmaan ymmärrät miten mä toimin.Senkin kärppä, oot best just sellasena kun oot.

Best Treeniliivi

Vihdoin unelmista tuli totta ja sen sain. Nappa komeilee tietenkin siinä. Tekemässä sen lempparitemppua. Mun hienoin Nappa. ❤

Kiurun kanssa treenaaminen on ollut siistiä lähiaikoina. Aloitettiin aksa ja ollaan rallyryhmässä aloittelevissa. Narri on mestariryhmässä.

Narri seikkailee

Narri seikkailemassa! Kyllä siitä oli taas mahtavaa päästä vain mun kanssa reissuun. Toki Satu ja Toho olivat mukana,mutta se ei Narria haitannut. Saavuttiin tulipaikalle ja siellä oli kaks miestä laittamassa puita ja Narri rakastui heihin täysin. Vikisi ja heilutti häntää ja pääsi syliin rapsuteltavaksi ja sai antaa pusuja. Sitten myöhemmin toinen mies tuli pöydän ääreen syömään eväitä ja Narri vaan heilutti töpöänsä ja olisi halunnut apajille. Myöhemmin vielä neljäs mies tuli ja siltä sai taas rapsutuksia! Missä on mun välinpitämätön Napikainen!Totta puhuakseni se ei ole sellainen ollut vuosiin..

RTK2 HILBERT

”When it all feels like everything is impossible and you don’t fit right in a crowd, go wild and break the mold, if you don’t try you’ll never fly”

Hiiba minkä teit! Hänen manaattisuutensa nimen edessä komeilee tätä nykyä RTK2! Lankesi houkutukseen (en olis ikinä uskonut!!) ja ainoat virhepisteet sieltä. Kyllä Mana on nyt hampparinsa ansainnut!

Kyseessä oli siis piirimestikset. Oltiin joukkueessa ja meidän joukkuelaisillakin meni tosi hyvin! Niinpä joukkueemme sijottui kolmanneksi. Huippua! Meillä kaikilla on niin hienot harrastustyypit!

Mana Rallyn SM-kisoissa!

Nyt on rallyn SM-kisat ohi meidän osalta. Mieltäni lämmitti erityisesti kun tuomari vielä lappuja ojentaessa sanoi että tosi mahtava koira ja tosi kaunista tekemistä. Vaikkei pisteitä enempää tullutkaan kuin 89 niin olen tosi ylpeys pikkuManaatista. Hän jaksoi koko kisapäivän ja teki tosi kivasti vaikka virheitä sattuikin!

Kommentoin vielä tällein yksien meidän kuvien alle facessa ja onhan hän vaan huikee ❤

”No tosiasiassa Mana ei ota mun jännityksestä itteensä yhtään eikä sitä kiinnosta vaikkei jännittäisikään. Tai kiinnostaako mua treenata vai ei. Toisin kuin nää paimenet.. Mutta totta kai oli myös hyvä fiilis, koska päästiin kisoihin Hiiban kanssa. Hilbertin, jonka kanssa haudattiin kaikki harrastus ja kisatoiveet/tavoitteet. Jonka kanssa on tehty niin valtavan suuri duuni, että ollaan missä tällä hetkellä ollaan. Sen kanssa on niin leppoista olla kisapaikalla, kun sitä ei pelota muut koirat ja vaikka joku rähisisi sille niin se vaan katselisi pois päin tai tulisi hakemaan kontaktia, ”näitkö miten hieno olin”. Se nukkui autossa sen ajan kun katselin muiden joukkuelaisten kisasuorituksia, mutta oli valmis aina lenkille tai hommiin. Se odotti häkissä hiljaa ja nätisti kun tutustuin rataan. Sitä ei haitannut lämppäalueen ahtaus tai tuijottavat koirat. Ja jo hihnaa irrottaessa kun se alkoi tarjota mulle tassua ja vähän vinkua että jokojokojoko teki mieli tirauttaa onnenkyynel, että olen saanut siitä noin hienon kisakaverin. ”

Ostin kuvia meitä kuvanneelta kuvaajalta, Mahtavia muistoja!

Narri jäsenkorjaajalla

Narri kävi tänään jäsenkorjauksessa. Hyvin jaksoi puolitoistatuntia olla käsittelyssä! Huipputyyppi! Hän myös pusutteli meidän hierojan (joka siis opiskelee jäsenkorjausjuttuja ja saatiin tää opiskelijatyönä) ja oli oikein tosi iloinen. Etenkin käsittelyn jälkeen se loikki ulos. Ja aina kun tonne mennään se kiskoo häntä heiluen vaikkei se vielä edes näe meidän hierojaa Hän myös ihan itse hakeutuu hierojan eteen ja heittäytyy kyljelleen.

Ruu hierojalla ja paimentamassa

Ruu on käynyt nyt meidän luottohierojallakin. Pientä sanomista, mutta ei suurempaa! Hyvähyvä!

Sitten käytiin joku aika siitä ekaa kertaa lampailla. Kiuru oli ensin kiinni ja vain vilkuili lampaita ja haisteli paljon. Tokalla kiekalla se päästettiin irti ja hän lähti miltein salamana hommiin! Saatiin tosi paljon kehuja ja kyllähän se siihen hommaan syttyi. Meni siis paremmin ku Narrilla aikanaan. Toki Narri oli nuorempi nähdessään ensimmäistä kertaa lampuleita.

Kuvastakin sen huomaa miten siistii koko homma oli!